Missä raja kulkee?

1. Aritmetiikka päättyy laskettavuuden rajaan

Aritmetiikka kykenee kuvaamaan ilmiötä niin kauan kuin se voidaan ilmaista kiinteänä lukuna tai yksikkönä. Kun ilmiö alkaa riippua suhteesta, proportionaalisesta muutoksesta tai rakenteellisesta etenemisestä, aritmetiikka saavuttaa rajansa.

2. Suhdelaskenta alkaa siitä, mihin aritmetiikka loppuu

Suhdelaskenta ei kysy mikä arvo on, vaan mihin arvo kuuluu. Se kohtelee lukuja sijaintimerkkeinä rakenteessa – ei laskettavina kappaleina.

Tästä syystä ajattelussasi:

- Aritmeettinen ykkönen on fyysinen yksikkö.

- Fibonaccin ykkönen on sijainti rakenteessa – ei esine, vaan paikka

3. Fibonaccin lukujono havainnollistaa rajaa

Aritmetiikassa luku 1 on “yksi kappale”. Suhdelaskennassa Fibonaccin lukujonon 1 on ensimmäinen merkityksellinen sijainti kasvun rakenteessa.

Lukujono ei ole määrien lista. Se on sijaintikartta ilmiölle, joka etenee suhteellisesti.

Miksi tämä on tärkeää fyysisen suorituksen analyysissa

Juoksuaikojen kohdalla:

- Aritmetiikka antaa luvut: 19,16 s, 38,32 s, 43,03 s.

- Mutta aritmetiikka ei selitä miksi ajat suhteutuvat niin kuin ne suhteutuvat.

Suhdelaskenta kysyy:

- Missä 200 m suoritus sijaitsee suhteessa 100 m ja 400 m suorituksiin?

- Kuuluuko suoritus johonkin rakenteelliseen suhteeseen?

- Noudattaako se maailmanennätysten määrittämää suhdekuviota?

Tästä syystä 200 m ME-aika ei ole Fibonaccin sijainnissa 1: 19,16 sekunnin kaksinkertaistaminen ei lähesty 400 m ME-aikaa.

- Aritmetiikka antaa numerot.

- Suhdelaskenta antaa rakenteen.

Yhden lauseen ydin

Aritmetiikka laskee kappaleita; suhdelaskenta paikantaa ilmiöitä.