RMS Queen Elizabeth served as one of the most important troopships of the Second World War, carrying thousands of Allied soldiers across the Atlantic and other oceans. After entering service in 1940, the liner was converted from a luxury passenger ship into a troop transport and could carry up to about 15,000 troops on a single voyage. Its great advantage was speed: with a service speed of about 28.5 knots, it was faster than German U-boats on the surface and vastly faster when they were submerged. Because of this speed, the ship usually sailed without a protective convoy. Hitler reportedly placed great importance on sinking the giant Cunard liners, and stories persist that special rewards, including the Iron Cross, would be granted for their destruction. The Queen Elizabeth was also faster than many heavily armed battleships and cruisers of the era. Despite years of wartime service and constant danger, the famous liner survived the war and helped move vast numbers of Allied troops around the world.

RMS Queen Elizabeth oli yksi toisen maailmansodan tärkeimmistä joukkojen-kuljetusaluksista, ja se kuljetti tuhansia liittoutuneiden sotilaita Atlantin ja muiden merialueiden yli. Vuonna 1940 palvelukseen tullut alus muutettiin ylellisestä matkustajalaivasta sotilaiden kuljetusalukseksi, ja se saattoi kuljettaa jopa noin 15 000 sotilasta yhdellä matkalla. Sen suurin etu oli nopeus: noin 28,5 solmun matkanopeudellaan se oli saksalaisia sukellusveneitä nopeampi niiden kulkiessa pinnalla ja ylivoimaisesti nopeampi niiden ollessa sukelluksissa. Tämän ansiosta alus purjehti usein ilman saattuetta. Hitler piti jättimäisten Cunardin linjalaivojen tuhoamista erittäin tärkeänä, ja niiden upottamisesta kerrotaan luvatun erityisiä palkintoja, kuten Rautaristi. Queen Elizabeth oli myös monia aikansa raskaita taistelulaivoja ja risteilijöitä nopeampi. Vuosien sotapalveluksesta ja jatkuvasta vaarasta huolimatta alus selvisi sodasta ja auttoi siirtämään valtavia määriä liittoutuneiden joukkoja ympäri maailmaa.