Nollan historia ei oikeastaan kuulu tähän yhteyteen, mutta tarkastelun kannalta se lisätään tähän. Nollan historia todennäköisesti ei ole tuttu tai tunnettu laskemisena, vaikka kenties näin ajattelemme. Nollan historia on kiehtova ja täynnä yllätyksiä. Nolla, kuten sen nykyään tunnemme, sai alkunsa Intiassa 600-luvulla. Intialainen matemaatikko Brahmagupta oli ensimmäinen, joka antoi nollalle oman numeronsa ja esitti, että luvuilla voi olla myös negatiivisia arvoja. Tämä mullisti matematiikan maailmaa ja aiheutti hämmennystä ja vastustusta monissa paikoissa.

Brahmagupta väitti, että nollaa voisi käyttää laskutoimituksissa aivan kuten muitakin lukuja. Hän esimerkiksi totesi, että kun johonkin lukuun lisätään 0 tai siitä vähennetään 0, luku pysyy muuttumattomana. Jos luku kerrotaan nollalla, tulos on 0.

Nollan käyttö levisi Intiasta Lähi-itään ja sieltä edelleen Eurooppaan. Aluksi nolla herätti vastustusta, ja esimerkiksi Italiassa säädettiin jopa nollan kieltävä laki. Vähitellen nollan merkitys kuitenkin ymmärrettiin, ja se otettiin osaksi matematiikkaa ja laskutoimituksia. Nollan historia on osoitus siitä, kuinka yksi yksinkertainen keksintö voi muuttaa maailmaa ja avata uusia mahdollisuuksia tieteessä ja matematiikassa.

Jakaminen nollalla aiheuttaa matemaattisen ristiriidan, joten se on jätetty määrittelemättä useimmissa konteksteissa. Matematiikassa ja tieteissä on tärkeää noudattaa näitä sääntöjä, jotta voimme välttää epäselvyyksiä ja virheellisiä johtopäätöksiä.

Aika, tilavuus ja mitat ovat maailmamme hahmottamisen apuvälineet. Mitään näistä ei itsessään ole olemassa. Suhdelaskenta on universaali tapa tarkastella ilmiöitä, toimimalla missä tahansa universumissa. Nollan mieltäminen on tuottanut vaikeuden historiamme todistamana, jona vastaavana voimme ajatella myös ajan. Tätä voimme käsitellä myöhemmin toisessa yhteydessä laskemisen kannalta. Mikäli aikamme perustuisi maapallon pyörimisnopeuteen vuorokausina, niin kellon käynnin nopeuttamme tulisi aika ajoin hidastaa vastaamaan pyörimisnopeutta.