Laskemisen historia
Egyptiläiset ja babylonialaiset olivat edistyneet yksinkertaisesta laskemisesta vaativiien laskelmien suorittamiseen ja kehittivät vaativia tilinpititojärjestelmiä kauppaa ja verotusta varten. He myös suunnittelivat, sekä toteuttivat taidokkaita rakennuksia. Matematiikka liittyi käytännön ongelmien ratkaisemiseen, kuten jokavuotiseen Niilin tulvimisen jälkeen rajojen uudelleen määrittämiseen. Sana geometria tuleekin maan mittaamisesta.
Pythagora tutki yleisesti matematiikkaa, musiikin säveloppia ja tähtitiedettä. Hänen havaintojen mukaan luvut olivat olemassa konkreettisesta maailmasta huolimatta, jolloin ihmisten havaintojen epäluotettavuus (tekee mieli lisätä tieteellinen epärehellisyys) ei vääristänyt niiden ominaisuuksia. Tästä johtuen matematiikan kertoma totuus oli riippumatonta muiden mielipiteistä ja ennakkoluuloista. Ne olivat myös absoluuttisempia, kuin mikään aikaisempi tieto. Matematiikalla oli pitkä historia ennen Pythagorasta. On hyvä syy uskoa, ettei Pythagoras käsitellyt ns. matematiikkaa lainkaan. Aristoteleen mukaan, niin sanotut Pythagoralaiset, jotka ensimmäisinä ryhtyivät matematiikkaan, eivät ainoastaan edistäneet tätä aihetta, myös kyllästivät sitä, kuvitellen matematiikan olevan kaiken periaate. Aristoteles, Metafysiikka 1 - 5 360 Ekr. He siis uskoivat, että matematiikalla voi kuvata maailman ilmiöitä (myöhemmin fysiikka, lujuusoppi jne.) ja tästä jatkaen tietyillä luvuilla, kuten kultaisen leikkauksen suhdeluvulla oli jokin erityinen merkitys. Oliko ajatus väärä, tätä tarkastelemme useasta näkökulmasta. Joka tapauksessa tämä tukee suhdelaskentaa, koska molemmissa on ajatus suhteellisuudesta meitä ympäröivänä. Yhden tuntemalla, muut ovat tunnetut menettelyn tuntemalla, sisältyy tähän ajatteluun.
Pythagora havaitsi laskutoimitukset aina samalla kaavalla tehdyiksi, joka antoi oikean vastauksen tehtävään, mutta kukaan ei kyseenalaistanut kaavoja tai tutkinut niiden perustana olevaa logiikkaa. Kulttuureissa oli tärkeää, että laskentakaava toimi, mutta ei miksi laskenta toimi. Nykyajan laskemisessa on kyse paljon samasta kysymyksen asettelusta. Tiedämme taipumisen kaavalla saatavan joka kerta käytännön kanssa yhtä pitävän laskentatuloksen. Siirtyessämme toiseen tehtävään, valitsemme uuden kaavan ja tarvittavat uudet arvot. Pidämme tärkeänä ja arvokkaana tuntemusta kaavoista ja niiden hallitsemisesta. Kuinka luonto toimii, ei meitä niinkään kiinnosta. Kenties kaavoja ei tarvita suurta määrää, ymmärrettäessä luonnon käyttäytyminen?
Muutamia sukupolvia myöhemmin, Pythagoraan tuntema maan pallomuoto oli suurella todennäköisyydellä hyväksytty tosiasia Ateenassa, kunnes tieto katosi noin kahdentuhannen vuoden ajaksi? Tuliko tästä tieto matkalta Egyptiin? Myöhemmin, havaitaan tiedon katoavan ajassa, kuten maan kiertäminen auringon ympäri. Samoin kävi kolmeulotteiselle piirtämiselle, joka tunnettiin aikanaan kreikassa, vaikka laaditut maalaukset olivat koko ajan silmin nähtävissä. Suhteellisuus eli lukuihin liittyvä "jumalisuus" Pythagoralle oli selvillä, kuten se luultavasti oli ollut kauan ennen Pythagorasta.
1. Pythagora tiesi kultaisesta leikkauksesta, joka liittyi mm. Kheopsin pyramidiin
2. Luonnosta suhde 1,618 löytyi lähes mistä tahansa
3. Luku viisi on tärkeä ja sitä kuvasi viisikulmio pythagoralaisten tunnuksena. Pythagora ei tätä tiennyt, mutta viisi on suhteellisuusraja ilmiöissä. Viisi sormea, viisi varvasta ja kaikkialta löytyvä luku viisi on todiste tästä.
22.5.2015*09:00 1119 - (1120)
www.karikolehmainen.com
epcalculation@gmail.com |
