Aika maailmankaikkeuden alussa
Ajan syntyyn eivät maapallo eikä sen asukkaat kuulu, sillä ne ovat myöhempiä ilmiöitä. Valokuvan energiakupla on vain mielikuva — ehkä kuin sulavan suklaan pintaan muodostuva kuvio.
Suhdelaskennan kuvaus ja sen antama selitys materiaalille ovat sen sijaan laskimella todennettavaa todellisuutta. Kokonaisuus syntyy, kun ilmiöt ja arvot nivoutuvat toisiinsa ja muodostavat suhdelaskennan rakenteen. Tällöin suhdelaskenta ei ole mielikuva, vaan järjestelmä, jossa arvojen suhteet rakentavat todellisen, tarkistettavan kokonaisuuden.
 Alkuräjähdys tapahtui ajan alussa 13,7 miljardia vuotta sitten. Ymmärryksemme mukaan - ei missään - jolloin energiaa purkautui ja laajeni sekunnin murto-osassa äärettömyyteen.
Maailmankaikkeus laajeni kaikkiin suuntiin, aika käynnistyi ja myöhemmin syntyivät ilmiöiden väliset suhteellisuudet.
Englanninkielinen nimitys Big Bang oli alun perin pilkallinen ilmaus.
Ajan suhteellisuus opittiin viimeisimpänä. Välittömästi ajan syntymisen jälkeen suhteellisuutta ei vielä ollut, vaan sen vuoro tuli myöhemmin, kun ilmiöiden väliset suhteet alkoivat muodostua.
Maailma laajeni alkuräjähdyksessä äärettömyyteen, ja siksi tapahtumalla on ikään kuin kaksi ääripäätä: toinen on yksittäinen alkuhetki, toinen rajaton laajeneminen. Välittömästi alkuräjähdyksen jälkeen ei syntynyt materiaa, massaa, atomeja eikä aineen rakennetta. Kaikki oli pelkkää energiaa — tilanne, jota nykytiede pyrkii tavoittamaan hiukkaskiihdyttimillä.
Kokeissa on päästy olosuhteisiin, jotka vastaavat noin yhtä sekuntia alkuräjähdyksen jälkeen. Tällöin energia oli jo alkanut muuttaa muotoaan ja materia oli alkanut tiivistyä.
E = m c 2
Albert Einsteinin suhteellisuusteoria herätti aluksi hämmennystä ja vastustusta. Kaavan vasen puoli, energia, tiivistyy merkin jälkeen materiaksi. Kaavaan sisältyy suhteellisuus, johon laskenta perustuu.
Maapallo saa energiansa Auringosta, ja tämän energian synnyttämät liikkeet tasapainottuvat gravitaatiovoimien kanssa. Tarkemmin ilmaistuna painovoimasta vähennetään keskipakoisvoima, jolloin jäljelle jää todellinen, koettu painovoima.
Ilmiötä voi havainnollistaa veden kierrolla: vesi nousee pilviin, sataa vuorille ja virtaa alas rinteitä. Tämän liike-energian avulla tuotetaan sähköä vesivoimalaitoksissa. Junat puolestaan käyttävät sähkövirtaa liikkeeseen, mutta menettävät energiansa painovoiman aiheuttamaan kitkaan.
12.5.2026*00:00 (1045 - 1046)
www.karikolehmainen.com
epcalculation@gmail.com |
