Pii 3,14 jokien pituudessa
Aikanaan Arkimedes kehitti menetelmän piin arvon laskemiseksi mielivaltaisen tarkasti. Pythagoras puolestaan esitti fysiikan lain, joka paljasti erään fysiikan ilmiön, osoittaen matematiikan ja luonnontieteiden välillä vallitsevan olennaisen suhteen.
Cambridgen yliopiston maantieteen professori Hans-Henrik Stollum laski jokien pituuksia niiden alkulähteiltä jokien suulle ja sai jokien matemaattiseksi pituudeksi yli kolme kertaa nimellisen pituuden linnuntienä ilmaisten. Vieläpä, että luvuksi tuli 3,14, joka on ympyrän kehän ja halkaisijan suhde. Kyseessä ei ole jokaisen joen matemaattinen pituus vaan keskiarvo.
Albert Einstein esitti joen pyrkivän lisäämään mutkittelua, koska joen virtausnopeus kasvaa ulkokaarteen puolella. Kaaosta ei synny, sillä lisääntyvä kaartuminen kääntää joen uomaa takaisin päin ja lopulta leikkaa syntyneen lenkin. Joen oikaistua itsensä, joen viereen jää kaarenmuotoinen järvi.
Näistä järvistä muodostuu luonnon älykkäästi muovaamia tulvataskuja. Tunnettua on, että mitä tasaisemmassa maastossa joki kulkee, sitä vähemmän joki mutkittelee. Suomessa Pohjanmaan joet virtaavat tasaisella määperällä, jolloin mutkittelu on vähäisempää, mutta keväisin tulvien sitä voimakkaammin.
Esimerkeissä luku pii (3,14) tulee esiin mitä merkillisimmissä yhteyksissä. Pii (3,14) liittyy kultaisen leikkauksen suhdelukuun, eikä tässä mielessä ole irrallinen. Pii mielletään parhaiten ympyrään, sen kehän suhteena halkaisijaan. Kaikki ympyrän kehät eivät silti ole pyöreitä, esimerkkinä jokien pituus. Joen pituus alkupisteestä päätepisteseen vastaa ympyrän halkaisijaa, joen kokonaispituus ympyrän kehää.
1,252 x 2 = 3,13
30.3.2014*10:00 (91 - 882)
www.karikolehmainen.com
epcalculation@gmail.com |
