Suhdelaskentamenettely
EP‑laskenta perustuu suhteellisuuteen, mutta sen syvempi rakenne liittyy joukko-oppiin. Vaikka joukko-oppia pidetään modernin matematiikan perustana, moni ei koskaan tietoisesti kohtaa sitä. Silti sen logiikka on läsnä kaikkialla: se määrittää, miten tietoa ryhmitellään, suhteutetaan ja haetaan.
Tässä mielessä joukko-oppi muodostaa matemaattisen perustan käänteiselle informaatiolle – prosessille, jossa tuntematon arvo johdetaan tunnetuista arvoista niiden välisten suhteiden kautta. EP‑laskenta käyttää tätä rakenteellista logiikkaa suoraan: tieto ei synny kaavaa soveltamalla, vaan kulkemalla suhteiden verkostossa, joka on määritelty tietyssä joukossa.
Useimmat ihmiset tuntevat kuitenkin paremmin menettelytavan, jossa tietoa haetaan epäsuorasti. Tällöin hakuprosessi tuottaa kuvan etsitystä asiasta, muttei itse arvoa. Tyypillinen esimerkki on kirjastojen hakujärjestelmä: kysely ei palauta kirjan sisältöä, vaan viitteen – luokitusmerkinnän, hyllypaikan tai metatiedon. Haku antaa kohteesta esityksen, ei kohdetta.
EP‑laskenta toimii toisin. Koska se perustuu suhteellisiin joukkoihin, tulos on arvo‑tarkka: tunnettu joukkoelementti sisältää rakenteen, jonka avulla tuntematon voidaan rekonstruoida. Sen sijaan että haku osoittaisi vastauksen suuntaan, suhteiden rakenne tuottaa vastauksen.
Laskelmat ovat matemaattisia tiiliä rakennelmaan
EP‑laskenta perustuu varmana tiedettyyn vertaistietoon – siihen, että määritettävä arvo voidaan johtaa toisesta, luotettavasti tunnetusta arvosta. Tämä erottaa sen monista perinteisistä laskentamenetelmistä, joissa tulos on usein arvio tai likimääräinen kuva todellisuudesta.
Matematiikkaa ei aina mielletä luonnontieteeksi, eikä sitä kaikissa tapauksissa edes yritetä sovittaa osaksi kokonaisvaltaista maailmankuvaa. Tätä ristiriitaa kuvasi osuvasti Richard Feynman, Nobel‑palkittu fyysikko ja matemaatikko, joka tunnettiin sekä terävästä ajattelustaan että ilkikurisesta huumoristaan. Hän huomautti, että vaikka matematiikka on luonnon tarkimman kuvauksen kieli, sitä ei aina ymmärretä osana luonnon selittämistä.
Feynmanin huomio sai erityistä painoarvoa, koska hän oli itse luonut ihmiskunnan siihen aikaan tarkan luonnonkuvauksen – kvanttisähködynamiikan. Ja kuten hänellä oli tapana tehdä, hän esitti tämänkin havainnon pieni hymy silmäkulmassa, ikään kuin muistuttaen, että matematiikka ei ole irrallinen abstraktio, vaan osa todellisuuden rakennetta.
EP‑laskennan näkökulmasta tämä on olennaista: kun lähtökohta on varma, myös johtopäätös voi olla varma. Se on matematiikkaa Feynmanin hengessä – täsmällistä, mutta samalla uteliasta ja hieman ilkikurista.
Suhdelaskenta jäsentää ilmiöitä sekä käsitteellisellä että konkreettisella tasolla. Menettely sai alkunsa tuoteavaruuden käsitteestä, jossa arvot hahmotetaan fysikaalisten suureiden tavoin – kuin nosteen tai ominaispainon kaltaisina suhteellisina ominaisuuksina. Tästä tuotearvoavaruudesta arvot ovat monissa tapauksissa kammettavissa esiin laskentamenettelyllä: muinaisten menetelmien hengessä, mutta nykyaikaisilla välineillä.
Suhdelaskenta alkaa tarinasta, historiasta ja luovasta tavasta rakentaa menettely. Juuri tämä erilainen lähestymistapa synnyttää jotakin, mitä muilla laskentatavoilla ei synny. Laskenta ei etene koulusta tuttuun tapaan kohti ennalta tunnettua ratkaisua. Sen sijaan suhdelaskenta kulkee tunnetun kautta kohti aiemmin tuntematonta, ja tämä suunnanvaihto tekee siitä oman, erottuvan laskennan muotonsa.
1.2.2015*11:01 (7 - 885)
www.karikolehmainen.com
epcalculation@gmail.com |
