Rauhallisena tähtikirkkaana yönä Pythagoras kokosi oppilaansa ympärilleen ja puhui maailmankaikkeuden kätketystä järjestyksestä.

 

 

Hän opetti, että luvut ovat kaiken olemassaolon perusta ja että harmoniaa voi löytää luonnosta, musiikista ja taivaankappaleista. Nuotion lepattava valo valaisi kuulijoiden kasvot hänen selittäessään matematiikan ja kosmoksen välistä yhteyttä. Hänen opetuksensa mukaan taivaankappaleiden liikkeet noudattivat tarkkoja numeerisia lainalaisuuksia. Hän kannusti seuraajiaan etsimään viisautta opiskelun, kurinalaisuuden ja pohdinnan kautta. Tyyni yöilma kantoi hänen sanansa kauas ja herätti kuulijoissa ihmetystä sekä uteliaisuutta. Pythagoraalle lukujen ymmärtäminen oli tie koko maailmankaikkeuden ymmärtämiseen.