Säieteoria on teoreettinen viitekehys, jonka mukaan maailmankaikkeuden perustavanlaatuiset rakenneosat ovat äärettömän pieniä värähteleviä säikeitä eivätkä pistemäisiä hiukkasia.

 

Säikeiden erilaiset värähtelytilat vastaavat luonnossa havaittuja hiukkasia. Teorian tavoitteena on yhdistää kvanttimekaniikka ja yleinen suhteellisuusteoria yhdeksi matemaattiseksi kokonaisuudeksi. Monissa teorian versioissa tarvitaan tavallisten kolmen avaruusulottuvuuden lisäksi ylimääräisiä ulottuvuuksia. Näiden ajatellaan olevan kiertyneinä erittäin pieniksi geometrisiksi rakenteiksi. Säieteoria ennustaa myös gravitonien olemassaolon, joiden oletetaan välittävän gravitaatiota. Vaikka teoria on matemaattisesti vahva, sitä ei ole vielä voitu vahvistaa kokeellisesti. Se on edelleen aktiivinen tutkimuskohde teoreettisessa fysiikassa.