 Historiaa muinaisuudesta tähän päivään 1
Sivut ovat osittain englannin kieliset, jota puutetta korjaan päivittäin
786 000 vuotta sitten
Maan magneettikentän polariteetin ajoittain pienentyessä, se on muuttunut 400 kertaa viimeisten 330 miljoonan vuoden aikana. Pudotus on ollut viisitoista prosenttia viimeisen 150 vuoden aikana. Polaarisuuden kesto on satoja tuhansia vuosia ja viimeisin muutos tapahtui 786 000 vuotta sitten.
Internet mainitsee 780 000 vuotta epäluotettavana tiedon lähteenä. Erittäin tarkka piin arvo on 0,78 x 4 = 3,12. Tiedelehti vuonna 2024 mainitsi 786 000 vuotta, joten käytän sitä laskelmissani. Kirjallinen tietomme on hämmentävää tieteellisessä kirjoittamisessa. Näistä vääristymistä kirjoitan sivustollani ja tuon esiin perustavan laatuisen näkemyksen menneisyydestämme.
0,786 x 4 = π
Mayakalenterin päättyessä Maa oli linjassa Auringon ja galaksin keskustan kanssa. Tämä on sijaintimme 25 800 vuoden välein, joka on NASAn planeettojen liikkeiden perusteella laskema.
Linnunradan keskellä olevan massiivisen ja kasvavan mustan aukon uskotaan vaikuttavan Maan magneettinapoihin. Yllä olevan yhteisvaikutuksena on magneettikentän kääntymisen mahdollisuus. Albert Einsteinin sanotaan pohtineen tätä, koska tiede on tiennyt Maan polariteetin muuttumisesta aiemmin. Meidän aikanamme magneettinen pohjoisnapa liikkuu kilometri viikossa Kanadasta kohti Siperiaa.
80 000 vuotta sitten
 Etsiessään hunajaa ihminen löysi hunajakennon kuusikulmaisen rakenteen. Kuinka mehiläiset tiesivät tämän muodon, jota ihminen ei osannut tehdä tiedoillaan?
50 000 vuotta sitten jossakin
Ympyrän historiaa ei tunneta. Kenties kepillä kädessä luotiin hiekkaan pyöreä muoto, joka kiehtoi symmetrisellä muodollaan? Geometria otti ensimmäisen muodon siitä, mikä osoittautui matematiikaksi, mutta vasta paljon myöhemmin.
Kuusikulmainen muoto oli yksi ensimmäisistä ihmisen löytämistä muodoista. Mehiläiset käyttivät tätä ja tulevaisuudessa muoto on tulossa moniin ratkaisuihin. Kuusikulman piirtäminen on yksinkertaista. Ympyrän ympärysmitta on jaettu kuuteen osaan säteen avulla. Molemmat ovat täsmälleen samat, joten jakovirhettä ei ole.
45 000 vuotta sitten jossakin
45 000 vuotta sitten kukaan ei ollut menossa Kanadaan, kuten kompassin neula osoittaa. Ihmiset menivät pohjoiseen tai etelään oksien näyttämänä. Tietenkin myös itään ja länteen tämän ajan käsitteenämme. Puiden paksuimmat oksat osoittivat tähän suuntaan. Muinaisuuden geometria oli käytännöllistä matematiikkaa, josta luette nettisivuiltani.
 Muinaisina aikoina päivä ja yö jaettiin kahteentoista tuntiin. Vanhan testamentin "yhdestoista tunti" oli aika neljän ja viiden välillä iltapäivällä, koska päivä alkoi kuudelta aamulla. Keskipäivällä aurinko on korkeimmillaan taivaalla. Puun oksat osoittivat tähän suuntaan. Tämä tarkoitti tarkkaa ajan kulumisen seurantaa päivänvalossa auringon paistaessa.
 Muinainen geometria oli käytännöllistä ja perustui luonnon määräämiin arvoihin. Ei ulkoa opittuja pinta-aloja ja tilavuuksia, joita opimme koulussa. Me emme ole kuulleet neljännesympyrän geometriasta, johon esihistorian tieto ilmiöistä perustui. Tällä kertaa suunnan määrittämisenä puiden oksien avulla. Muinaisuus ei tarvinnut sijaintikorjattuja karttoja, mutta olko asia todella näin ja onko mielikuvituksemme ylittänyt todellisuuden. Kenties emme edes uskalla ajatella asioita, joita ympärillämme olevat vihjeet meille viestittävät?
 Kuten eläimet opettavat poikasiaan, ihmiset opettivat lapsiaan. Ei ollut liitutaulua, mutta hiekka ja keppi kädessä korvasivat sen. He käyttivät pyöreää muotoa ja jakoa neljään osaan monin tavoin.
26.11.2024*12:50 (45943 - 45945) www.karikolehmainen.com epcalculation@gmail.com
|
