UltraäänikoneistusUltraäänikoneistuksessa värähtelevä työkalu ultraäänitaajuudella irrottaa materiaalia työstettävästä kappaleesta tehostettuna hiomatahnalla, joka virtaa vapaasti työkalun ja työstettävän pinnan välissä. Ultraäänikoneistus poikkeaa useimmista muista koneistusmenetelmistä, sillä menetelmä tuottaa vähän lämpöä. Työkalu ei ole kosketuksessa työstettävään kappaleeseen, josta johtuen hiontavoima jää pieneksi. Menetelmä soveltuu erinomaisesti lasille, kvartsille, safiirille, alumiinioksiidille, piikarbidille, timanttiin, kuituoptiikalle, keramiikalle ja kaikelle muulle hauraalle ja kovalle materiaalille. Erityisesti pienikokoisille kappaleille tarkkaan työstämiseen soveltuva menetelmä, joka on kehitetty 50-luvulla, mutta joka on monelle tuntematon menetelmä Suomessa. Hakusana ultraäänikoneistusta vuonna 2016 ei antanut ainuttakaan tulosta. Muinaisessa historiassa ennen antiikin kreikkaa, on vastaavaa koneistusta tehty tässä ajassa tuntemattomilla menetelmillä. Työstetyistä kappaleista on autenttinen näyttö, jotka on määritetty alan asiantuntijoiden toimesta, pystymättä kertomaan muuta mahdollisuutta, kuin ultraäänikoneistaminen. |
