Ikkunalasin valuminen
Vanhoissa rakennuksissa on ikkunalaseja, jotka ovat alalaidasta paksumpia kuin yläreunasta. Meille opetettiin lasin olevan nestettä, joka vuosien saatossa valuu alaspäin ja näin syntyi lasin alareunan paksuneminen. Nykytietämyksen mukaan lasin valumista ei tapahdu tarkastelujaksossa, jonka lasit ovat ikkunoissa. Tiede sanoo; tasolasina valmistetun lasin olleen epätasaisen paksuudeltaan, jonka seurauksena leikatun ikkunalasin paksu reuna sijoitettiin alareunaan tasapainoiseksi vaikutelmaksi.
Vanhoissa rakennuksissa on tosiasia paksumman reunan sijaitsevan lasin alareunassa ja on luontevaa sijoittaa paksumpi lasin kohta ruudun alareunaan. Lasimateriaali on ollut arvokasta, jolloin köyhän "töllin" ikkunoiden voi olettaa olleen lasin epätasaisinta aluetta. Tästä johtuen lasin paksumpi osuus saattoi sijoittua keskelle ikkunaa. Minä tutkin kesällä 2007 vanhoja kirkkoja, joiden ikkunoista löysin paksumman kohdan muualtakin, kuin lasin alareunasta. Lähes kaksituhatta vuotta myöhemmin, ei vielä ollut varmuutta, valuiko lasi ikkunoissa vai ei. Roomalaiset alkoivat käyttää lasia ikkunoissa 300-luvulla.
Oliko ikkunalasin valuminen vaikea havaita, jos lasi ei valu? Olimmeko aikaisemmin kenties näennäistieteen alueella, vai kuinka asian muotoilisi? Pitääkö asioiden olla ehdottoman oikeita ja vääriä ja mitä haittaa ikkunalasin valumisesta tai valumattomuudesta aiheutui?
5.1.2014*15:09 (281 - 969)
www.karikolehmainen.com
epcalculation@gmail.com |
