Alue kuului Hitlerin Atlantin valliin, jonka tarkoituksena oli torjua liittoutuneiden maihinnousu. Rantaa hallitsi yli tusina suurta tukikohtaa, joita kutsuttiin nimellä Widerstandsnest (WN). Monet bunkkerit rakennettiin teräsbetonista, ja seinien paksuus saattoi olla jopa kaksi metriä. Niissä oli MG 34- ja MG 42 -konekiväärejä sekä panssarintorjunta- ja tykistöaseita. Vaikka linnoitteet olivat erittäin vahvoja, liittoutuneet valtasivat rannan 6. kesäkuuta 1944 ankarien taistelujen jälkeen.