Teräksen kovuuden määrittäminen
Suhdelaskenta antaa matemaattisen mallin teräksen kovuuden määrittämiseksi materiaalin kovuuden tai murtolujuuden perusteella. Samalla saa väsymismitoitukseen Wöhlerin -käyrän suhdelaskennan antamana vaihtoehtona. Laakerin väsyminen, sauvan taipuminen tai aika juoksemisessa ei kaavan E = m c c perusteella poikkea toisistaan neljäulotteisessa maailmassa. Rauta (teräs) lujuutena ei ole itsetarkoitus, vaan johdantoa samaa tarkoittavaan suhdelaskentaan, jotta useampi ymmärtää sen muodostumisen. Mallin varmistamiseksi tarkastellaan aluksi kovuuden käsitettä tunnettuna tietona.
Mittaustapoja
- HB Yleismittausmenetelmä alle HB 400 kovuuksilla
- HRV Karkaistut ja pintakarkaistut teräkset
- HRB Harvoin käytetty menetelmä
- HV Nitratut teräkset
- Shore Kumit
Pintakovuuksille ja erilaisille pinnoille ei pysty asettamaan yhteistä mittaustapaa tai absoluuttista niiden välistä arvoa. Pintakovuuden suuruuden mittaamiseen käytetään yhteisesti sovittuja mittaustapoja ja järjestelmiä, joita on edellä lueteltu. Näistä jokaisesta mittaustavasta saadaan menetelmään sidottu vertailuarvo, joita rajoitetusti voidaan vertailla menetelmien kesken.
Brinell kokeessa käytetään kovaa karkaistua kuulaa (palloa), jonka kuormitus ilmenee merkinnästä HB 10/3000/30. Pallo D = 10 mm, Voima F = 3000 kp (30 kN), t = 30 s. Normaalikoe HB 10/3009/10 merkitään tavallisesti HB. Suuremmilla kovuuksilla kuin HB 400 kuula litistyy, aiheuttaen tuloksen epätarkkuuden. HB -kovuutta voi mitata myös Poldi -menetelmällä, jota käytetään esimerkiksi koesauvojen vertailuun.
Rockwell -kovuuskokeista yleisin on HRC (cone = kartio) ja HRB (ball = pallo) menetelmät, joista pallomenetelmä on harvoin käytetty.
HRC -kovuutta käytetään kovien kappaleiden mittaamiseen, jos pintakerros on riittävän paksu kartion painamiseksi siihen. Mikäli kartio menee kovan kerroksen läpi, seurauksena on virheellinen arvo.
Vickers - kovuuskokeessa puristusvoimaa vaihdellaan 0,5 - 120 kp (0,05 - 1,2 kN) rajoissa. HV -kovuus mitataan erityisesti ohuista pintakerroksista.
Poldi -menettely on vertaileva mittaus, jossa tunnetun (poldi) materiaalin ja tutkittavan kapaleen väliin asetetaan kovaksi karkaistu kuula. Vasaralla lyömällä vertaillaan kuulan tekemää pinta-alaa testimateriaaliin. Testi vastaa näin Brinellin koetta epätarkempana.
Menetelmän yksinkertaisuuden vuoksi sitä kerrotaan käytetyn aikaisemmissa sodissa tuhottujen vihollisen panssarivaunujen materiaalin määritykseen, jotta niihin osattiin kohdistaa riittävä tulivoima. Kertomus vaikuttaa realistiselta.
14.10 2015*08:10 (11226 - 11231)
(1127 - 1126)www.karikolehmainen.com
epcalculation@gmail.com |
